Kallantyttöjä Sorsasalossa 1936

Kallan Tytöt ja uusi lippu vuodelta 1937

Annikki Raatikainen toimi lippukuntamme johtajana lippukunnan perustamisesta vuoden 1934 syksyyn, hänen seuraajansa Hilkka Hirvonen taas syksyyn 1935. Molemmat joutuivat jättämään tehtävän paikkakunnalta muuton vuoksi. Vuonna 1935 tuli lippukunnanjohtajaksi Liisa Iivarinen ja hän hoiti Kallan Tyttöjä seuraavat 15 vuotta.


Sotavuodet

Ankeat sotavuodet keskeyttivät yhtäkkisesti lippukunnan vilkkaan toiminnan. Lippukuntalaiset osallistuivat yksityisinä henkilöinä etupäässä väestönsuojeluun, toimivat tähystäjinä ja lohkotoimistoissa tai kuuluivat suojelu- ja ensiapuryhmiin sekä tekivät maatöitä asevelipalstoilla ja järjestivät viihdytystilaisuuksia Sotasairaala 20:ssä. Siis auttoivat, missä pystyivät, kuten kaikki muutkin siinä tilanteessa.


Toiminnan elpyminen

Jatkosodan jälkeen olojen vakiinnuttua toiminta pääsi jälleen käyntiin. Jäsenistö oli harventunut, mutta luovutetulta alueelta sai lippukunta uusia jäseniä. Lippukunta sai myös uusia vartionjohtajia kymmenen tytön siirryttyä Kallan Tyttöihin sinisen lippukunnan lopetettua toimintansa. Pieni tonttuparvikin perustettiin. Lippukunnan toiminta alkoi elpyä. Tavanomaisten kokousten lisäksi retkeiltiin, osallistuttiin eri leireille ja kilpailuihin, saatiin koulutusta niin järjestön kuin piirinkin avulla ja omia kursseja pidettiin. Jouluisin tehtiin joulupaketteja puutteessa eläville perheille. Yhteistyö eri lippukuntien välillä jatkui Yrjänä-, Kalevala- ja lastenjuhlien merkeissä.

1950-luvulla tapahtui lippukunnan johdossa useita vaihdoksia. Liisa Iivarisen jälkeen hoiti Liisa Jänhiä lippukuntaa seuraavat kolme vuotta. Jänhiä jätti lippukunnan luotsaamisen vuonna 1953. Tuolloin se oli paisunut yli satapäiseksi vuoden 1950 vain 15 jäsenen pohjalukemista. Seuraavaksi lippukunta uskottiin Terttu Syrjäsen hoitoon. Vuonna 1958 Terttu muutti pois Kuopiosta, jolloin lippukunnanjohtajaksi valittiin Aino Lehtonen.

Koko 1950-luku oli vilkkaan toiminnan aikaa, jäsenmäärä kasvoi vuosi vuodelta. Vuonna 1959 se ylsi ennätyslukemaan 223 jäsentä. Kallan Tytöissä toimi tällöin yhteensä 16 vartiota. Yksi Kallan Tyttöjen historian merkkitapauksista oli vuonna 1953, kun Maailmantoimiston johtaja dame Leslie Whateley vieraili Kuopiossa silloisen SPTJ:n ylijohtaja Helvi Sipilän kanssa lippukuntamme toimiessa emäntänä.

Kokoontumistiloista lippukunnalla on ollut alusta asti huutava puute. Omaa tilaa, koloa, ei yrityksistä huolimatta löytynyt. Aina välillä tilanne tuntui paremmalta, mutta monta kertaa lippukunta joutui luopumaan juuri kunnostamistaan tiloista, jotka oli luvattu vuokralle. Vasta vuonna 1958 lippukunta sai vuokralle maaseurakunnan talosta oman kolon lupauksella pidempiaikaisesta vuokra-ajasta. Kalliinpuoleisen vuokran lupautui vanhempainneuvosto maksamaan. Tämä uusi kolo ei kuitenkaan riittänyt suuren lippukunnan kokoontumispaikaksi, vaan edelleen jouduttiin turvautumaan muihin tilapäisiin ratkaisuihin, muun muassa NMKY:n, Sokeainkoulun, Lastenlinnan, Väinölänniemen Hovin ja eri koulujen tiloihin. Usein kokoonnuttiin myös tyttöjen kotona.


Kursseja ja tempauksia 60-luvulla

1960-luvulla 1960-luvulle tultaessa toiminta jatkui 16 vartion, kahden tonttuparven ja tarpojaryhmän voimin. Tosin lippukunnan pääluku alkoi tasaisesti laskea vuosikymmenen loppua lähestyttäessä.

Vuonna 1962 Aino Lehtonen valittiin Pohjois-Savon Partiotyttöjen johtajaksi, ja näin jäi suuri lippukuntamme yllättäen ilman johtajaa apulais-lippukunnanjohtajankin jätettyä lippukunnan. Vastuuntuntoisten joukkueenjohtajien avulla kuitenkin keploteltiin seuraavaan vuoteen, jolloin vanhempainneuvoston puheenjohtaja Sylvia ”Vila” Lahtinen otti ”ylemmältä taholta” tulleen kehotuksen jälkeen lippukunnan hoiviinsa. Näin oli Kallan Tytöillä taas vuoden tauon jälkeen oma äiti.

1960-luvulla järjestön vuoden teemat antoivat lippukunnalle toiminnallisia suuntaviivoja normaalin toiminnan lisäksi. Kodin taidot -teemavuonna järjestettiin Mannerheimliiton kanssa Ryhtikurssit hyvän käytöksen oppimiseksi. Kurssin vetäjänä toimi muuten lippukunnanjohtajamme Vila. Kursseille osallistui lippukunnasta toistakymmentä tyttöä. Samana vuonna pidettiin Väinölänniemen Hovilla myös Kodintaitojen kilpailu. Tässä piiritason kilpailun partiosarjassa tuli lippukuntaamme voitto, joten Kallan Tytöt oli edustettuna myös valtakunnallisessa kisassa. Tarkempaa sijoitusta aikakirjat eivät kerro, liekö lippukunnan kunnian tähden.

1960-luvun retki- ja leiritoiminnasta kerrottakoon, että niinä kesinä, jolloin lippukunta ei itse pystynyt leiriä järjestämään, osallistuttiin piirileireille. Olipa lippukunnanjohto useasti mukana leirin muonitustehtävissäkin. Lippukuntamme onkin kuuluisa juuri herkullisista ja lihottavista leirisapuskoistaan.

Sisutyö, joka on alusta asti kuulunut lippukunnan toimintaan, oli ollut muutaman vuoden aivan lamassa. Mutta vuodesta 1967 voitiin toiminta taas aloittaa, tällä kertaa Kuurojen koululla, jossa rouva Enna Dragsberg veti yhdeksän innokkaan tytön sisuvartiota. Edellisten vuosien ja vuosikymmenien tapaan 1960-luvullakin oli yhteistoimintaa niin piirin kuin eri lippukuntienkin kesken juhlien, erilaisten koulutustapahtumien ja rahanhankintatempausten muodossa.


Uudistukset järjestössä

1970-luvun alku oli uudistusten ja muutosten aikaa. Vuonna 1972 Suomen Partiotyttöjärjestö ja Suomen Partiopoikajärjestö yhdistyivät uudeksi järjestöksi, Suomen Partiolaisiksi, jonka jäseniä ovat piirit ja sitä kautta lippukunnat. Uusi järjestö sai uudet säännöt. Käyttöön otettiin uusi peruspartio-ohjelma, lain ja lupauksen sanamuodot muuttuivat. Nämä muutokset eivät kuitenkaan suuremmin järisyttäneet vakiintuneen tyttölippukunnan rauhaa. 1970-luvun toiminta aloitettiin totuttuun tapaan Sylvia Lahtisen toimiessa peränpitäjänä. Jäsenmäärä oli vähän laskenut, mutta toiminta oli silti vilkasta.

Vuonna 1971 Kallan Tytöt järjesti ensimmäisen Maljakko-operaation, jossa kerättiin ja maalattiin lasipurnukoita, jotka sitten lahjoitettiin Kuopion keskussairaalaan maljakoiksi. Ensimmäinen lahjoituserä oli 330 purnukkaa, mutta operaation tultua tunnetuksi seuraava käsittikin jo 513 maljakkoa. Kun näin oli sairaalan maljakkotilanne helpottunut, otettiin tehtäväksi hankkia vanhoja aikakauslehtiä osastoille. Lehtiä kerättiinkin luettaviksi useina vuosina. Vielä kerran kerättiin myös maljakoita, jolloin saatiin Sisätautisairaalaan yli 400 taiteellisesti maalattua purnukkaa.


Vilan kaudelta Pippurin johtoon

Monenmoisen touhun ja toiminnan keskellä tapahtui lippukunnan johdossa vaihdos. Sylvia Lahtisen pyydettyä useaan otteeseen päästä vanhuudenlepoon valittiin uudeksi lippukunnan äidiksi Pirkko ”Pippuri” Rautalahti vuonna 1972. Hän luotsasikin lippukuntaa erittäin ansioituneesti aina vuoteen 1989 saakka.

Toiminta jatkui omalla painollaan. Kokoontumistiloihin oli tullut sen verran muutosta, että vuonna 1966 lippukunta sai käyttöönsä Pohjois-Savon Partiotyttöpiirin kololta Kirkkokadulta kokoontumistilat vuoropäivinä Leijona Tyttöjen kanssa.

1970-luvun puolivälin jälkeen jäsenmäärä alkoi taas nousta ja koloja tarvittiin lisää. Niitä saatiin kaupungin nuorisotiloista Inkilänmäeltä, jonne toiminta alkoi suuntautua. Mutta nämä tilat olivat tarkoitukseen sopimattomia, joten Kallan Tyttöjen ikuiseksi haaveeksi jäi unelma omasta partiomaisesta kolosta.


1970-luvun teemavuodet

Myös 1970-luvulla eri vuosien teemat otettiin huomioon lippukunnan toiminnassa. Kohtauspaikaksi partio ja Parempaan partiointiin -vuosina tehostettiin toimintaa ja koulutusta sekä aktivoitiin vanhempia osallistumaan lippukunnan suurimpiin tapahtumiin kuten Rytkyn retkiin ja joulujuhliin. Ympäristövuoden, luontovuoden sekä ulkoilu- ja liikuntavuoden teemat liittyivät normaaliin toimintaan. Näinä vuosina pyrittiin kuitenkin järjestämään entistä enemmän ulkoiluun liittyvää toimintaa kuten ulkoilupäiviä, pyöräretkiä, hiihtoretkiä, erilaisia tempauksia luonnossa ja partiotaitokisoja. Kansainvälisenä lasten vuonna oli lippukunta mukana järjestämässä Lapsen vuoksi -79 -tapahtumaa Kuopiossa, ja se osallistui 70 tytön voimin kaupungin järjestämän nuorten aktivoimistapahtuman viettoon. ”Tee päivän työ, pistä partiomukula kasvamaan” -kehotusta noudatettiin innokkaasti ja myytiin 1 200 mukulaa kasvamaan ja kukkimaan ympäri Kuopiota.

Samana vuonna oli pitkästä aikaa lippukunnan kesäleiri Mörkkiörkki suotuisien, joskin hieman kylmien säiden vallitessa. Tämä leiri oli harjoitusta varsinaiselle leirille, Karelialle. Tuolla Kolilla pidetyllä kansainvälisellä suurleirillä kastui 10 päivää 45 Kallan Tyttöä, kokonainen leirilippukunta.
 

Kallantyttöjä Karelialla 1979

Puhhaus ja Pakki – toiminnan vilkastumisen merkit

Vuonna 1983 vartioita oli peräti yhdeksän ja laumoja kolme. 1980-luvulla vaeltajatoiminta nosti päätään. Se sysäsi samalla koko lippukunnan vilkkaampaan toimintaan: järjestettiin monenlaisia tempauksia, kilpailuja ja retkiä. Vaeltajien keskuudessa syntyi myös ajatus pitkään haaveillun lippukuntalehden perustamisesta, ja ensimmäinen Puhhaus ilmestyi syksyllä 1981. Samassa yhteydessä myös partiotaitokilpailutoiminta vilkastui. Kesällä 1982 järjestettiin myös runsasta suosiota saavuttanut kesäleiri Pakki Sotkanniemen pakkasessa ja lumisateessa. Seuraavat Pakit vuosina 1984 ja 1986 pidettiin jälleen Sotkanniemessä, tosin ei enää lumisateessa, ja vuosien 1989 ja 1991 Pakit olivat Salmisissa.

1980-luvulla perinteitä olivat jokavuotiset Haminalahden retket syksyisin ja Rytkyn retket keväisin. Samoin heräsi henkiin Muistelemispäiväjuhla kakkuineen. Se hiipui muutamaksi vuodeksi, mutta nousi piilostaan jälleen innostusta keräten ennen vuosikymmenten vaihdosta. Perinteikäs oli myös adventtikirkko joulujuhlineen Kallaveden seurakuntatalolla Päivärinteentiellä. Tuomiokirkon kolehdinkannot jouluisin ovat yhä jokavuotinen perinne, joissa voi tavata myös vanhoja Kallan Tyttöjä, joita ei juuri muuten enää toiminnassa näy.

1980-luvulla muodostui useita koko lippukuntaa koskevia perinteitä. Juuri ennen 50-vuotisjuhlaamme nousi huutomme kadoksista päivänvaloon. Samana vuonna oli aikaisemmin ollut ensimmäinen lippukunnan pulkkailukisa Pulkkis Antikkalassa.

Myöhään syksyllä vuonna 1984 oli Sotkanniemessä ensimmäinen Kousa. Tästä retkestä tuli perinne. Tosin sen ajankohtaa on lähes vuosittain siirretty aikaisemmaksi. Seuraavana kesänä oli Suomessa taas suuri kansainvälinen leiri, Miilu, jonne Kallan Tyttöjä lähti runsaanpuoleisesti, kuten myös Tervakselle vuonna 1990, ja osallistuihan Kallan Tyttöjä leireille myös kotimaan ulkopuolella. Syksyllä 1986 järjesti Kallan Tytöt piirin kisat, Senssi Savotan. Sensseilystä innostuttiin niin, että näistä leikkimielisistä kilpailuista muodostui jokavuotinen perinne. Talvella 1993 Sensseiltiin taas virallisemmin piirin kisoissa, ja onpa Senssit kerran järjestetty aivan omallekin lippukunnalle.

Kallantyttöjä valtakunnallisessa partioparaatissa Helsingissä 1985

Keulahahmot Pippurista Mariin

Vuosi 1989 oli Kallan Tyttöjen historiassa käänteentekevä. Silloin Kallan Tyttöjen Tintistä eli Outi Elonheimosta tuli piirimme ensimmäinen partioneuvos, se oli myös Pippurin viimeinen toimintavuosi. Haikein mielin Kallan Tytöt luopui pitkäaikaisesta äidistään, mutta Pippurin ja Villen oli päästävä jo viettämään ansaittuja eläkepäiviä. Heti vuoden 1990 alusta Tintti otti ohjat käsiinsä ja luotsasi Kallan Tytöt koko vuoden läpi. Tuona vuonna 1990 saivat Kallan Tytöt ihka uuden mustakeltaisen partiohuivin, jossa meidän kelpaa yhä näyttäytyä.

Tintti luopui asemastaan, koska muutti pois kaupungista, muttei hän suinkaan ole luopunut partiosta. Tällä hetkellä hän vaikuttaa Suomen Partiolaisten hallituksessa. Tintin jälkeen lippukunnanjohtajaksi valittiin Kirsi Hentinen. Kirsi luotsasi Kallan Tyttöjä innokkaasti ja tarmokkaasti kolmen vuoden ajan. Syksyllä 1993 Kirsikin lähti Kuopiosta, jolloin hänen tehtävänsä otti hoitaakseen apulaislippukunnanjohtaja Päivi Keskinen, nykyinen Varmavuo. Päivi huolsi ja hoiti lippukunnan toimintaa ja toimijoita kevääseen 1996, jolloin lippukunnanjohtajan saappaisiin astui Katja Sirviö, sittemmin Puttonen. Katja johti topakasti lippukuntaamme kaksi vuotta, jonka jälkeen titteli siirtyi Pia Perämäelle. Kati Saijola, nykyinen Rissanen, otti lippukunnan harteilleen vuonna 1999. Hänestä Kallan Tytöt sai pirteän johtajan, pitkästä aikaa useammaksi vuodeksi. Vuonna 2003 Kati siirtyi hoitamaan perheenäidin tehtäviä, ja tilalle valittiin Mari Saarelainen. Muutamassa kuukaudessa Mari on ottanut tilanteen hallintaan ja saanut paljon aikaan. Kallan Tytöt tuskin malttaa odottaa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kaikkien näiden vuosien ajan lippukunnan taloudesta on huolehtinut Leena ”Lesa” Salmijärvi, joka ansaitsee halauksen suuruisen kiitoksen.


Toimintaa 1990-luvulta nykyiseen

Edellisellä vuosikymmenellä syntyneitä perinteitä jatkettiin. Kesän 1993 Pakkia vietettiin kaukana Joensuussa, Patvinsuon kansallispuistossa. Vuonna 1995 Pakki järjestettiin Rautalammilla, 1997 Varpaisjärvellä yhdessä Sutelan Hukkien kanssa ja 1999 Kaavin Vaikkojoella. Kesäleiri vuonna 2001 oli nimeltään Siili ja se pidettiin yhdessä Puijon Poikien, Helsingin Kotkien ja Kontutyttöjen kanssa jälleen Vaikkojoen Rakkinekoskella. Suomen Partiolaisten Matkalla metsään -teema innosti meitä antamaan viimeisimmän kesäleirimme nimeksi Mehtä 03. Leiri järjestettiin Säyneisen Salpatuvalla Juankosken Korpikulkureiden kanssa ja siellä harjoiteltiin leiritaitoja seuraavan kesän suurleiri Tarusta varten.

Matkalla metsään -teema myös kannusti MeTässä-kisalla vartioitamme retkeilemään entistä innokkaammin. Lippukuntaretket Kousa syksyisin ja Mono talvisin pitivät huolen siitä, ettei Kallan Tytöt jäänyt salonkeihin viime vuosikymmenelläkään.

Johtajat keksivät alkaa suunnitella vuoden toimintaa yhteisellä rentoutusviikonlopulla Kytkimellä 1990-luvun alussa. Tätä on jatkettu näihin päiviin asti, vaikka retkimaastona on välillä ollut esimerkiksi keskusseurakuntatalon takkahuone.

Puhhaus oli ilmestynyt lähes tauotta perustamisestaan lähtien, mutta vuosituhannen vaihteessa lehden tekeminen jäi muiden kiireiden alle vähäksi aikaa. Joulujuhlaa on vietetty monella eri kaavalla. Toisinaan joulujuhlaan on liitetty partiomessu, jota on laulettu myös Yrjönpäivänä. Kirkkoon on kutsuttu muutkin lippukunnat, ja messulla on ollut suuri suosio. Kunniatehtävät tuomiokirkossa ovat jatkuneet myös tällä vuosikymmenellä.

Vartiot ja laumat ovat jatkaneet kokouksiaan Puijonkadun kololla, jossa olemme toimineet ties mistä asti. Vanhat Puhhaukset paljastavat, että ensimmäiset kokoukset kololla pidettiin vuonna 1984. Näin oli toteutunut pitkäaikainen unelma omasta kolohuoneesta, jota nykyään pidetään niin itsestään selvänä.

1980-luvulla alkanut Neulamäen toiminta siirsi sivukonttoriaan 1990-luvulla nuorisotalolta Versokujan seurakunnan kerhohuoneen ja Pihkapolun koulun kautta Kuopaksen kerhohuoneelle Kantotielle, jossa kokoukset aloitettiin tänä syksyllä 2003. Kantotiellä saamme vihdoin sisustaa koloa omannäköiseksemme.

Kallan Tyttöjen lukumäärä on vaihdellut viimeisen vuosikymmenen aikana, kuten arvata saattaa. Vuonna 1997 jäseniä oli 130, joista aktiivisesti mukana noin 90. Vartioita oli tuolloin kuusi: Kipinät, Joutsenet, Lumikot, Sopulit, Hulitiut ja Kirsikat. Laumat olivat nimeltään Mirrit, Toukat ja Nappulat. Viisi vuotta myöhemmin, vuonna 2002, jäseniä oli noin sata. He toimivat neljässä vartiossa ja kolmessa laumassa. Sisutoimintaa Kallan Tytöillä ei valitettavasti ole ollut aikoihin, vaikka pari Kallan Tyttöä veti Puijon Pakertajien sisuryhmää. Jokasyksyinen ongelma on ollut löytää kaikille laumoille ja vartioille johtajat, sillä tapana on, että parhaassa johtajaiässä muutetaan muille paikkakunnille opiskelemaan.

Mirrit-lauma uudella Neulamäen kololla toukokuussa 2003

Kilpailumenestystä

Kallan Tyttöjen mitalirivistö kolon seinällä on venynyt niin, että koloamme täytyy pian suurentaa tai rakentaa lisää seiniä. Mestaruuksia on kerätty sekä piirin että Suomen Partiolaisten kilpailuissa. Ehkä kaikista eniten mainetta niitti ällee Iän -vartio, joka keräsi Suomen Partiolaisten kirkkaimman mitalin jopa kolme kertaa peräkkäin sinisessä sarjassa talvella ja syksyllä 1999 sekä vielä talvella 2000. Yksi voitto tuli myös oranssissa sarjassa keväällä 2000. Lehdistö on hurrannut ja naamamme painuneet tuhansien ihmisten mieliin. ällee Iänen jälkeen parrasvaloihin nousi ruskeassa sarjassa Punatulkku, jonka kilpailumenestys on hyvin nousujohteista eikä kärki ole enää kaukana: hopeamitaleja killuteltiin talvina 2002 ja 2003.

Kallan Tyttöjä on kiitelty myös onnistuneista kisajärjestelyistä. Lappi-aiheinen Joiku keväällä 2000 kilpailutti piirin vartioita Puijon metsissä. Jo syksyllä 2002 olimme taas järjestämässä Alapitkällä piirin kilpailuja apunamme Alapitkän Metsämyyrät ja Kuopion opiskelevat partiolaiset. Tällä kertaa otimme aiheen, joka on aina ollut Kallan Tytön sydäntä lähellä: kilpailun nimi oli Kurmee. Monet lippukunnan jäsenet ovat myös olleet järjestämässä SM-kilpailuja Pohjois-Savossa. Kuikassa syksyllä 1998 Kallan Tyttöjä nähtiin muun muassa ensiapurastilla ja Kaskessa keväällä 2003 partioihannerastilla.


Loppusanat

Kertomus on nyt päässyt kohtaan, jossa kirjoittajan käsi alkaa väsyä. Toivomme, että seuraajillamme kymmenienkin vuosien päästä on yhtä paljon kerrottavaa partiotoiminnasta kauneimmillaan, ja että he voivat sen yhtä ylpeinä esittää.

Kallan Tyttöjen tulevaisuutta rakentaessamme uskomme meille olevan hyötyä lady Olave Baden-Powellin sanoista: ”Teillä on kädet, käyttäkää niitä. Teillä on pää, ajatelkaa. Ajatelkaa muutakin kuin loistavimman saavuttamista. Ajatelkaa toisia ihmisiä ja elämää. Eläkää elämisen vuoksi. Teillä on sydän... rakastakaa.”